perjantai 23. marraskuuta 2007

Retro - Tie Fighter - Mietteitä ja jonkinmoinen arvostelu.


Kuten X-Wing pelin arvostelussa mainitsin nyt on vuorossa Tie Fighter joka ilmestyi megasuosion saaneen isoveljensä vanavedessä vuonna 1994. Peliltä odotettiin hirveitä määriä asioita ja mielestäni peli täytti ja ylitti odotukset täydellisesti. Toisin kuten viimepelissä, tässä olitkin Imperiumin riveissä pilottina. Hieno puolenvaihdos ei saanut sinua tuntemaan syntiä ”hyljätessäsi” kapinallislaivaston, pikemminkin se herätti ajatuksen ”Tämäpä mielenkiintoista.”.

Onko tämä sitä samaa vai täysin eriä mihin olen tottunut?

Ensimmäisestä peliminuutista lähtien pelin mekaniikka tuntui hienolta ja tutulta. Mitään ei oltu muutettu huonompaan suuntaan. Nyt kykenit katsomaan z näppäintä painamalla kohteena olevasta aluksesta tarkempia tietoja, kuten esimerkiksi minne se oli menossa, miten kauan sillä kestää mennä sinne minne ikinä olikaan suuntaamassa, onko se hyppäämässä hyperavaruuteen vai juuri tulemassa sieltä, suunnitteleeko se hyökkäystä jotain omaa alustasi vastaan. Ehdottomasti kätevin uudistus oli kuitenkin enter napin painaminen jonkin aluksen ollessa kohteenasi, tämä painallus hidasti aluksesi automaattisesti toisen aluksen nopeuteen, tai vastaavasti nosti nopeuttasi vastaamaan kohteenasi olevaa alusta. Se toi kaksintaisteluista huomattavasti mielenkiintoisempia kun vain enteriä painamalla sait kaikki koneesi tehot kerralla kuntoon, kykenit siis keskittymään paremmin vihollisen tuhoamiseen. Muita uudistuksia oli 3d kartta. Space näppäintä painamalla karttaruudussa, kartta muuttui 3d malliseksi, tällä itseni kohdalla ei ollut niin isoa merkitystä sillä olin kiintynyt mielestäni selkeämpään 2d malliseen karttaan. Grafiikkaa oli tietysti myös viilattu hieman ylöspäin, samoin aluksia oli mallinnettu enemmän. Ohjuksia oli pari kappaletta lisää, tosin peli antoi harvoin käyttää niitä, mikä oli mielestäni hyvä asia sillä siten oppi käyttämään lasereita jotka ovat mielestäni pelin perusaseina korvaamattomat. Ohjuksilla kykeni tuhoamaan toki isoja- ja keskikokoisia aluksia äkäisesti. Mutta mielellään niitä ei tuhlannut pieniin yhden miehen aluksiin, jotka putosivat muutamista laserosumista.

Hieno lisä oli myös ns sivutehtävät. Briefing huoneessa oleva Imperiumin Officer kertoi sinulle mitä tehtävässä piti tehdä sen läpäisemiseksi. Huoneen alareunassa pienten ovien takana oli joissakin tehtävissä huppuun ja jonkinlaiseen viittaan kääriytynyt mies joka sanoi olevansa Keisarin salaisen palveluksen jäsen. Tämä mystinen kaapuhemmo pyysi joissakin tehtävissä tuhoamaan äkkiä jonkin aluksen, tai tunnistamaan toisen aluksen. Olipa mukana myös alusten disablointia joka tapahtui ionikanuunoilla. Kanuunat olivat kuin laserkanuunat mutta valkoista ja sinertävää ampuvia jotka söivät alusten system kohdan nollille eli pysäytti aluksen moottorit ja laitteet ja jätti sen leijumaan avaruuteen. Sen jälkeen jokin pienehkö kuljetusalus yleensä korjasi paikalleen jämähtäneen aluksen talteen ja hyppäsi hyperavaruuteen, toki näitä tehtäviä oli myös X.Wing pelissä, mutta siitä pelistä ei sivutehtäviä löytynyt. Ionikanuunat löytyivät molemmissa peleissä vain määrätyistä aluksista. Tehdessäsi tuon mystisen kaapuhemmon antamia secondary objectiveja tarpeeksi sinut valittiin keisarin salaiseen palvelukseen ja sait käteesi tatuoinnin, jota aina tehtäviä lisää suorittamalla päiviteltiin. Hieno lisä ja lisätekeminen tehtävissä toi aina omaa jännitystään. Mukana oli myös secret objectiveja joita ei yllättäen kerrottu missään, yhtäkkiä vain ääni sanoi kesken tehtävän ”Secret objectives completed!”, debriefingissä sitten näki mitkä nämä objectivet olivat olleet. Eli pelissä oli uudelleenpeliarvoakin jos tahtoi läpäistä sen täydellisesti.

Täällä Red five... Eikun Omega 5 reporting in!

Alussa oli pelonsekaisia tuntemuksia joutuessaan Tie Fighterin puikkoihin. Alku oli hieman hankalahkoa X-Wingiin tottuneelle koska kapinallisten jokaisessa aluksessa on suojat. Imperiumin perushuttutaistelijoissa joita ovat: Tie Fighter (yllättäen), sen nopeampi ja tuhovoimaisempi serkku Tie Interceptor neljällä lasertykillään ja Tie Bomber joka yllättäen oli kestävärunkoinen, hidas kuin jäinen etana, mutta kantoi ison kasan ohjuksia mukanaan. Myöhemmin pelissä sait vihdoinkin lentää X-Wingissä pelkäämääni Assault Gunboattia. Tämä Imperiumin suojilla ja ionikanuunoilla varustettu laite kantoi saman verran ohjuksia kuin Tie Bomber ja kesti järkyttävät määrät lämiskää niin suojiensa kuin runkonsa puolesta, olipa se piru kohtalaisen ketteräkin vielä.

Mistäs sitten Imperiumi on tehty? No tietysti luopioista ja kapinallisvihasta!

Pelin juoni oli lyhyydessään ja ytimekkyydessään, kapinallisten täytyy kuolla. Tuota nyt osasi jokainen Star Wars elokuvia katsellut oivaltaa. Lisäksi juonikuvioihin oli heitetty pettureita komentajia jotka päättivät kääntyä Imperiumia ja Keisaria vastaan. Alkuperäinen peli käsitti lähinnä Harkov nimisen komentajan hyppäyksen kapinallisten kelkkaan. Valitettavasti Harkov jäi kiinni ja vietti hetkisen suljetussa huoneessa Dart Vaderin kanssa. Tietysti myös tuhottiin kapinallisten tukikohtia avaruudessa ja siinä samalla alus jos toinenkin. Olipa mukana myös tehtävä joka on jäänyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Sain lentää Darth Vaderin siipimiehenä eräässä tehtävässä. Ja kuunnella kohinaa ja tuota mekaanista ääntä kun Vader jakoi komentoja rautaisella otteellaan. Olin taivaassa. Peliin tuli toki myös kasa lisäosia jotka pidensivät vielä entuudestaan pitkää peliä megalomaanisiin mittoihin. Ensimmäinen lisäosa oli nimeltään Strategic Warfare jossa komentaja Zaarin sabotoi Imperiumin hävittäjätehtaita ja varastaa uuden prototyyppimallin itselleen. Toinen lisäosa oli nimeltään T/D Technology, tämä lisäosa kertoi Tie Defender mallisen aluksen valmistamisesta ja sen turvaamisesta. Yllättäen tihutöitään tekemässä oli komentaja Zaarin joka tahtoi Keisariksi Keisarin paikalle. Kolmas lisäosa oli nimeltään New Threats, joka kertoi, yllätys yllätys komentaja Zaarinin hänelle uskollisten joukkojensa tuhoamisesta. Imperiumissa kun suvaitaan pettureita vielä vähemmän kuin kapinoivia teinejä hienoissa suojilla varustetuissa, alivarustelluissa aluksissaan. Kuten X-Wing pelistäkin, tästäkin julkaistiin cd-rom versio vuonna 1995, jossa oli lisänä vielä kolme ”episodia” eli lisäosaa. Neljäs lisäosa oli nimeltään Hunt for Zaarin jossa tämä petturi vihdoinkin kohtaa kohtalonsa eli kuoleman. Viides lisäosa oli nimeltään Prelude to Endor joka käsitteli Bothan vakoojien ja kapinallisten yhteyttä. Lisäosa sijoittui siis elokuvissa Episode 5 ja Episode 6 väliin. Kuudes ja viimeisin lisäosa oli nimeltään The Emperor's Will. Tämä lisäosa käsitteli Death Star II avaruusaseman rakentamista. Peli päättyy ironisesti kommentteihin jossa kerrotaan että Imperiumi on vahva ja me odotamme Keisarilta myöntymystä että kapinalliset ovat tuhottu Endorissa. Hieman salaa toivoin että tuo peli olisi antanut Imperiumin voittaa, mutta samalla olin iloinen että se oli uskollinen elokuvien juonelle. Cd-rom versio pelistä sisälsi myös korkeamman resoluutiion pelille, vanhan 320x200 resoluution sijaan vaihtoehtoina kykeni käyttämään 640x480 resoluutiota joka toimi 486 myllyssäni todella hienosti. Äänet olivat samaa laatua musiikillisesti ja puheellisesti kuin X-Wing pelissäkin.

Ja lopputuomio on?

Peli oli todellakin kuin unelmien täyttymys X-Wingin jälkeen. Uusia tehtäviä kymmenittäin ja uusia aluksia jotka olivat kaikki ohjaamoltaan yhtä erilaisia kuin kapinallistenkin aakkosalukset. Lisättyjä asioita jotka kaikki toimivat pelin kanssa juonellisesti ja pelimekaniikallisesti. Peli kasvatti vielä entuudestaan suosiota maailmalla ja mielestäni Tie Fighter oli piirun verran parempi kuin X-Wing. Kuten edellistäkin peliä suosittelen myös tätä kaikille lentosimujen ystäville. Ensin kuitenkin kannattaa pelata X-Wing läpi ja sitten vasta siirtyä Imperiumin puolelle niin huomaa sen miten peli on laajentunut ja parantunut. Seuraavaksi listallani on X-Wing Alliance, peli joka kuuluu ehdottomasti listalle maailman parhaimmat pelit. Siitä kuitenkin myöhemmässä vaiheessa.

The World Is Yours. Reiveni Out.

Ei kommentteja: